Äideistä parhain

Alison Bechdelin Hautuukoti oli kirjallinen tapaus. Siinä hän kuvasi surkuhupaisalla tavalla nuoruuttaan hautaustoimistoa pyörittävässä perheessä. Lesboutensa tiedostaneen Alisonin päätös tulla ulos kaapista aikuisuutensa kynnyksellä vapautti perheen vuosia kestäneestä jännittyneisyydestä, ja samalla kävi ilmi, että myös kulturellilla isällä oli ollut homoseksuaalisia suhteita.

Uudessa teoksessa päähenkilöksi Alisonin rinnalle nousee lapsilleen etäinen, halauksissa kitsas äiti: kyltymättömästi kirjoja ahmiva ja musiikkia rakastava harrastajanäyttelijä, joka on joutunut vaihtamaan taiteelliset intohimonsa perheenäidin velvollisuuksiin ja onnellisen avioliiton kaappihomoon aviomieheen. Sarjakuvaa tehdessään aikuinen Alison pohtii omia rakkauksiaan ja yrittää ymmärtää äitinsä ratkaisuja. Hän kuvaa äidin ja tyttären kipeää suhdetta kyyneliin saakka liikuttavasti ja samaan aikaan nostattavan hilpeästi. Bechdelin sarjakuva on jälleen myös kirjallinen ja filosofinen aarrearkku: monikerroksinen tarina kuljettaa henkilökaartissaan paitsi tragikoomisen kulttuuriperheen jäseniä myös psykoanalyysin ikonia Donald Winnicottia ja lukuisia muita Alisonille läheisiä hahmoja.