From award-winning author R. F. Kuang comes Babel, a thematic response to The Secret History and a tonal retort to Jonathan Strange & Mr. Norrell that grapples with student revolutions, colonial resistance, and the use of language and translation as the dominating tool of the British empire.
Traduttore, traditore: An act of translation is always an act of betrayal.
1828- Robin Swift, orphaned by cholera in Canton, is brought to London by the mysterious Professor Lovell. There, he trains for years in Latin, Ancient Greek, and Chinese, all in preparation for the day he’ll enroll in Oxford University’s prestigious Royal Institute of Translation—also known as Babel.
Babel is the world's center for translation and, more importantly, magic. Silver working—the art of manifesting the meaning lost in translation using enchanted silver bars—has made the British unparalleled in power, as its knowledge serves the Empire’s quest for colonization.
For Robin, Oxford is …
From award-winning author R. F. Kuang comes Babel, a thematic response to The Secret History and a tonal retort to Jonathan Strange & Mr. Norrell that grapples with student revolutions, colonial resistance, and the use of language and translation as the dominating tool of the British empire.
Traduttore, traditore: An act of translation is always an act of betrayal.
1828- Robin Swift, orphaned by cholera in Canton, is brought to London by the mysterious Professor Lovell. There, he trains for years in Latin, Ancient Greek, and Chinese, all in preparation for the day he’ll enroll in Oxford University’s prestigious Royal Institute of Translation—also known as Babel.
Babel is the world's center for translation and, more importantly, magic. Silver working—the art of manifesting the meaning lost in translation using enchanted silver bars—has made the British unparalleled in power, as its knowledge serves the Empire’s quest for colonization.
For Robin, Oxford is a utopia dedicated to the pursuit of knowledge. But knowledge obeys power, and as a Chinese boy raised in Britain, Robin realizes serving Babel means betraying his motherland. As his studies progress, Robin finds himself caught between Babel and the shadowy Hermes Society, an organization dedicated to stopping imperial expansion. When Britain pursues an unjust war with China over silver and opium, Robin must decide…
Can powerful institutions be changed from within, or does revolution always require violence?
Loved the premise, but this should have been so much better than this didactic slog with featureless characters. Victoire's defining characteristic? Born in Haiti. Does she have a personality? Who knows! I'm cranky and can't believe I dragged through this. YMMV! But I felt about this the way Amal El-Mohtar did in her review of Yellowface.
Nautin kovasti R. F. Kuangin Poppy War -trilogiasta, ja Babel on odottanut jo jonkin aikaa hyllyssä lukemista.
Ensi alkuun tuntui, että odotukset täyttyivät. Tapani mukaan en lukenut kirjasta edes takakantta, joten koko kirjan lähtökohta tuli yllätyksenä. Ajatus käännösten merkityseroista maailmaa pyörittävänä käyttövoimana oli toisaalta vitsikäs mutta toisaalta antoi vallan käyttökelpoisen tavan käsitellä kolonialistista yhteiskuntaa. Kuangin kerronta vei tarinaa eteenpäin kuin juna.
Jossain vaiheessa jännite kuitenkin katosi. Kirja oli alusta loppuun sujuvaa luettavaa, mutta viimeinen kolmannes on lähinnä loppukliimaksin odottamista, jossa tuntuu, että mitään merkittävää ei tapahdu. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa - kyllähän kirjassa tapahtuu, paljonkin, mutta tunteet, joita lukiessa voisi kuvitella heräävän, jäävät syttymättä.
Lopussa hiukan pedataan siihen suuntaan, että kirjalle voisi tulla myös jatkoa, mutta Kuang on ilmeisesti ilmoittanut, että toista kirjaa ei ole luvassa. Yllä kirjoittamastani huolimatta se ehkä hivenen harmittaa.
Nautin kovasti R. F. Kuangin Poppy War -trilogiasta, ja Babel on odottanut jo jonkin aikaa hyllyssä lukemista.
Ensi alkuun tuntui, että odotukset täyttyivät. Tapani mukaan en lukenut kirjasta edes takakantta, joten koko kirjan lähtökohta tuli yllätyksenä. Ajatus käännösten merkityseroista maailmaa pyörittävänä käyttövoimana oli toisaalta vitsikäs mutta toisaalta antoi vallan käyttökelpoisen tavan käsitellä kolonialistista yhteiskuntaa. Kuangin kerronta vei tarinaa eteenpäin kuin juna.
Jossain vaiheessa jännite kuitenkin katosi. Kirja oli alusta loppuun sujuvaa luettavaa, mutta viimeinen kolmannes on lähinnä loppukliimaksin odottamista, jossa tuntuu, että mitään merkittävää ei tapahdu. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa - kyllähän kirjassa tapahtuu, paljonkin, mutta tunteet, joita lukiessa voisi kuvitella heräävän, jäävät syttymättä.
Lopussa hiukan pedataan siihen suuntaan, että kirjalle voisi tulla myös jatkoa, mutta Kuang on ilmeisesti ilmoittanut, että toista kirjaa ei ole luvassa. Yllä kirjoittamastani huolimatta se ehkä hivenen harmittaa.